Mikäli loppuloman tai tulevan loppiaisviikonlopun aikana kaipaat ajanvietettä, suosittelen YLE Areenaa ja Jacques Cousteaun pitkiä meridokumentteja. Näistä etenkin kaksi ensimmäistä edustavat Cousteaun tuotannossa jollain tapaa omaa linjaansa ja ne valmistuivat ennen suosittua Meren salaisuudet -televisiosarjaa (1968 – 1981).
Cousteaun pitkät dokumentit: (linkit Areenaan toimivat tammikuun loppuun asti)
Hiljainen maailma (1956)
Elävä meri (1964)
Matka maailman ääriin (1975)
Se mikä näiden kolmen dokumentin sarjasta tekee erityisen mielenkiintoisen on niiden kattama aikajänne. Cousteaun dokumenteista näkee nimittäin erittäin hyvin, miten Calypson miehistön, ja ehkä koko länsimaisen yhteisön, luontosuhde muuttuu vuosien 1956 ja 1975 välillä. Kun vuoden 1975 dokumentissa Cousteau kritisoi näkyvästi valaanpyyntiä, on vaikea uskoa että 20 vuotta aiemmin herran oma miehistö harppunoi kameran edessä huvin vuoksi kaskelotteja. Tai kun vuonna 1975 Antarktiksella puhutaan luonnon kunnioittamisesta, niin vuonna 1956 välipalaa nautitaan jättiläiskilpikonnien päällä istuen.
Tänä päivänä kaskelottien huvipyynti, haiden teurastaminen ja koralliriutan räjäyttäminen tuomittaisiin välittömästi, mutta 1950-luvulla Hiljainen maailma palkittiin Cannesin Kultaisella palmulla ja parhaan dokumenttielokuvan Oscarilla.
Cousteaun dokumentit ovatkin omalta osaltaan erinomainen osoitus siitä miten suhteemme luontoon on ajallinen ja muuttuva. Ajatus jolle kannattaa uhrata hetki aikana jolloin meitä uhkaavat mm. kalakantojen romahtaminen, joukkosukupuutot ja ilmastonlämpeneminen. Me pystymme kyllä muuttamaan toimintatapojamme jos vain tahdomme.
0 kommenttia