perjantai 25. marraskuuta 2016

Jokapäiväinen ruokamme

(Pääkirjoitus, Vihreä Tuuma, 4/2016)

Milloin mietit ruokaan liittyen ensimmäisen kerran jotain muuta kuin sen makua tai hintaa?

Ruoka on osa arkirutiinia: parhaimmillaan nautinto, mutta usein huomaamaton välttämättömyys. Arkinen ruoka on vauvanruokaa, kouluruokaa, eineksiä ja kotikokkailuja. Ruokaostoksia lähikaupassa tai automarketissa. Ruokakassien hintavertailuja iltapäivälehdessä. Kaiken kiireen ja keskellä ruoka ja syöminen yksinkertaistuvat ostamisen ja maistamisen akteiksi. Se mitä tapahtuu lihatiskin ja syömisen välissä on meille usein oleellisempaa kuin se mitä tapahtuu ennen lihatiskiä – keinosiemennyksen ja lihatiskin välillä.

Kaikesta arkisuudestaan huolimatta ruoka on hyvin herkkä ja henkilökohtainenkin asia. Emme tahdo, että kukaan ulkopuolinen arvioi ostoskärryjemme kuormaa. Tiedämme kyllä, että herkkuja pitäisi syödä kohtuudella, maatalous rehevöittää vesistöjämme ja tuotantoeläinten elinolosuhteet ovat monin tavoin ongelmalliset. Ruokaan liittyy monia isoja vaikeita kysymyksiä, jotka ovat ristiriidassa ruokasuhteemme kanssa. Miksi ruoastakin pitää tehdä vaikea kysymys? Miksi poliitikot eivät korjaa näitä ongelmia, jotta kuluttaja voisi keskittyä helppoon ravinnon hankintaan?

Tämän Vihreän Tuuman teema on ruoka. Kaikki se mitä ruoka on arkirutiinien pinnan alla. Ruoka voi olla huomaamaton ja jopa itsestään selvä osa elämäämme vain silloin, kun sitä riittää nälkäämme. Viiden miljoonan suomalaisen ja seitsemän miljardin maailmankansalaisen ruokkiminen on kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Monissa paikoin maailmaa nähdään edelleen nälkää ja Suomessakin ruokajonot ovat kasvaneet viime vuosina ennätyspitkiksi. Ruokaa kyllä riittäisi nykyistä useammille, mutta osa nykyisistä tuotantomuodoista valitettavan tehottomia ja suoraa hävikkiäkin syntyy pitkin jalostajien ja kuluttajien ketjua.

Suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa ja pohjoisesta sijainnistamme huolimatta olemme pyrkineet omavaraisuuteen niin kiihkeinä väestönkasvun kuin globaalin kilpailunkin aikoina. Maan hallitus valmistelee parhaillaan Ruokapoliittista selontekoa vuodelle 2030, jolla pyritään turvaamaan riittävä omavaraisuus tulevillekin vuosikymmenille. Selontekoa lukiessa käy erittäin selväksi, miten ruoka ja ruoantuotanto ovat paljon muutakin kuin henkilökohtainen kysymys. Ruoka on politiikkaa, ruoka on kamppailua niukoista resursseista. Pitkistä jalostusketjuista huolimatta ruoka on kuitenkin aina lopulta lähtöisin maaperästä, makeasta vedestä ja merestä. Prisman tai Citymarketin kassalla Visaa vinguttaessamme moottorisaha kaataa metsää pelloksi, sadetin roiskuttaa vettä viljelmille ja sikalan asukit patistetaan teurasautoon.

Ruokaan liittyy paljon henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Kysymyksiä, joita ei voi ohittaa, mikäli tahdomme, että ruokaa riittää tuleville sukupolvillekin. Moni ruokakeskusteluun liittyvä vaikeus ja vastakkainasettelu johtuu siitä, että viimeisen sadan vuoden aikana välimatkamme ruuantuotannon todellisuuteen on kasvanut pidemmäksi kuin koskaan aiemmin. Keskustelu ruuantuotannosta menee helposti tunteisiin, jos sitä käydään puutteellisin tiedoin mielikuvien ja iskulauseiden varassa. Tämän teemanumeron tarkoitus on avata uusia näkökulmia ruokakeskusteluun ja tarjota tietoa arkisten kulutusvalintojen tueksi.


Tämä teksti on julkaistu alun perin Ajatuspaja Vision julkaiseman Vihreän Tuuman pääkirjoituksena. Ruoka 4/2016 kokonaisuudessaan luettavissa täältä.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Pyörätie Itäiselle rantakadulle

Jos viime vuosina on jokin Turussa muuttunut, niin se, ettei pyöräilyn edistäminen ole enää aivan toivotonta. Hämeenkadulle rakennettiin uusi pyörätien pätkä Uudenmaankadulta Kårenille, Kirjastosillalta saatiin jonkinlainen pyöräily-yhteys kauppatorille ja tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että Humalistonkadulle saadaan pyörätie ja -kaistat vuonna 2017.

Positiivisesta kehityksestä huolimatta parannettavaa riittää yhä. Yksi ongelmapaikka on Itäinen rantakatu Aurasillan ja Myllysillan välissä, siinä jokilaivojen kohdalla. Kyseisellä katuosuudella autot kulkevat omalla katutasanteellaan ja pyöräilijät sekä kävelijät jokirannan tasalla. Kesällä ja isojen tapahtumien aikaan tällä alemmalla tasanteela on niin paljon kävelijöitä, että pyöräily tällä osuudella on joko vaarallista tai mahdotonta. Samalla kuitenkin jokirannan pitäisi toimia yhtenä pyöräilyverkoston runkoreiteistä. Ongelmaan on kuitenkin olemassa ratkaisu, jonka esittelen oheisella videolla ja sen alla myös tekstimuodossa.


Pyöräily pitäisi siirtää alemmalta tasanteelta rantapenkereen yläpuolelle autokaistojen reunaan. Tätä järjestelyä on hyödynnetty tilapäisesti jo joitain kertoja ja kokemusten pohjalta ratkaisusta voitaisiin tehdä pysyvä. Pyörätien tieltä muutamia parkkipaikkoja pitäisi poistaa, mutta mikäli parkkipaikkojen poistaminen on mahdollista Silakkamarkkinoiden aikaan, voidaan järjestelyn kanssa elää muinakin aikoina. Pyöräilyn siirtäminen ylemmälle tasanteelle rauhoittaisi alemman tasanteen pelkästään kävelijöille tarkoitetuksi alueeksi. Aurasillalta päin tarkastellen ylätasanteen pyörätie voisi jatkua Wäinö Aaltosen museolle asti, mistä pyörätie luiskattaisiin takaisin alemmalle tasanteelle. Itseasiassa tällainen luiska on jo valmiiksi olemassa.


Tähän malliin.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Loppu epäselville avustuskähminnöille


Turun Sanomissa oli 21.10. jälleen kerran juttu puolueiden avustuskähminnöistä. Käsittämätöntä, että tällaista tapahtuu kerta toisensa jälkeen. Nyt viimeistään pitää Turussakin laittaa asiat sellaiseen järjestykseen, ettei vastaavia väärinkäytöksiä voi enää syntyä. Kiemurtelun on loputtava.


Kaupunki tukee valtuustoryhmien toimintaa vuosittain 1200 eurolla per valtuutettu, minkä lisäksi poliittiset nuorisojärjestöt saavat avustuksia nuorisolautakunnalta. Yleisesti on käytössä myös niin sanottu puoluevero, eli valtuutetut ja muut luottamushenkilöt maksavat kokouspalkkioistaan 20 prosenttia puolueelle. Nämä avustukset ja menettelyt ovat täysin riittävät, eikä muita rahoja kuuluisi välikäsienkään kautta päätyä puolueille.

Mitä pitää tehdä, jotta kaupungin avustuksiin liittyvät epäselvyydet vähenevät?

1) Kaikki kaupungin avustukset pitäisi pika pikaa saada yhteen yhtenäiseen listaan, josta kerralla näkyisivät kaikki toiminta-, projekti-, vuokra- ja korjausavustukset, joita järjestöille ja säätiöille myönnetään. Vihreät ovat ajaneet tällaista uudistusta jo vuosikausia ja periaatteessa tällaisen menettelyn pitäisi olla jo käytössä, mutta todellisuudessa läheskään kaikki avustukset eivät edelleenkään kuulu yhteisen rekisterin piiriin. Pari vuotta sitten yritimme Riitta Koskimiehen kanssa tehdä koontia vuonna 2012 kaupungin myöntämistä avustuksista: meillä kesti kuusi tuntia koota yhteen kaikkien toimialojen ja muiden avustajatahojen päätökset.

2) Kaupunginhallituksen avustustoimikunta pitäisi lakkauttaa. Vuosien varrella ilmi tulleista epäselvistä avustuskuvioista suuri osa on liittynyt kaupunginhallituksen alaisen avustustoimikunnan myöntämiin tukiin. Avustustoimikunta koostuu puolueiden toiminnanjohtajista ja vanhoista kokeneista kuntapoliitikoista. Kaikki kaupungissa toimivat järjestöt eivät todennäköisesti edes tiedä, että kulttuuri-, nuoriso-, liikunta- ja hyvinvointilautakuntien lisäksi avustustoimikunta jakaa avustuksia projektiluontoisiin tarpeisiin. Tarveharkintaisten projektiavustusten lisäksi avustustoimikunta myöntää järjestöille ja säätiöille vuokra- ja peruskorjaustukia. Suuri osa näiden tukien saajista on tavalla tai toisella erityissuhteessa puolueisiin. Avustustoimikunnan jakamat avustusluokat pitäisi lakkauttaa ja avustustoimikunnan budjetti pitäisi jakaa muiden edellä mainittujen lautakuntien käyttöön. Lautakuntien avustuskriteerit ovat avoimemmat ja tasapuolisemmat kuin ne mitä avustustoimikunta käyttää.

3) Kaikkien kaupungin avustusta saavien tahojen pitäisi sitoutua avoimeen kirjanpitoon, jotta järjestöjen ja säätiöiden rahavirrat voitaisiin tarvittaessa tarkastaa.

4) Puolueiden pitää ymmärtää, että puoluetoiminnan piilorahoitus on väärin. Puolueiden pitäisi palvella äänestäjiensä asiaa, ei kahmia ylimääräisiä tukia julkisista varoista. Puoluepolitiikan harmaiden panttereiden tuntuu olevan vaikea sopeutua maailmaan, jossa menneen maailman tyyliin toteutetut kähminnät väistämättä paljastuvat ja maan tapa tuomitaan.

Lisää läpinäkyvyyttä, lisää avoimuutta, lisää nöyryyttä. Porsaanreikien väärinkäytön on loputtava!

Kaupungin avustusepäselvyyksistä on kirjoitettu mm viime keväänä Turun ylioopilaslehdessä: Turkulaisten lompakolla

Lihansyöjien maa

Yhdessä Taru Anttosen kanssa kirjoittamani tietokirja Lihansyöjien maa: miksi suomalaisten ruokavalion on muututtava? julkaistiin Turun kirjamessuilla syyskuun lopussa. Kirjaprojekti käynnistyi alunperin vuonna 2012 tai 2013, kun ehdotin Tarulle artikkelikokoelman toimittamista kasvissyönnistä. Matkan varrella artikkelikokoelma muuttui kokonaan omaksi kirjaksemme, näkökulma kääntyi kasvissyönnistä lihansyöntiin ja kustantaja vaihtui vihreiden ajatuspaja Visiosta Into-kustannukseen. Kirjoittaminen eteni pitkään lyhyissä pätkissä, kunnes alkuvuodesta 2016 aloimme kiristää tahtia. Väitöskirja-apurahani päätyttyä huhtikuun lopussa keskityin seuraavat neljä kuukautta käytännössä vain ja ainoastaan Lihansyöjien maan kirjoittamiseen.

Miksi mielestämme oli tarpeellista kirjoittaa tämä kirja? Lihankulutuksesta ja -tuotannosta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta yleensä keskustelua leimaa voimakas vastakkainasettelu lihansyönnin ja kasvissyönnin välillä. Me halusimme kirjoittaa kirjan, joka kriittisestä lähestymistavastaan huolimatta olisi moniääninen ja mielekäs lukukokemus. Kirjassamme lihankulutusta kommentoivat niin huippukokki, metsästäjä kuin kasvisravintola Verson vanha aktiivikin. Lihankulutuksen terveydellisten ja ekologisten vaikutusten osalta on haastateltu aihepiirin suomalaisia kärkitutkijoita ja mm. Suomen ympäristökeskuksen ja WWF Suomen asiantuntijoita.

Pitkän kirjoitus- ja toimitustyön jälkeen olen todella onnellinen ja helpottunut, että teos tuli valmiiksi. Monipolvisen prosessin jälkeen lopputulos on paljon parempi kuin osasin etukäteen kuvitella. Kirjaa varten tehdyt haastattelut ja taustaselvitykset olivat myös opettavaisia: kävin ensimmäistä kertaa seuraamassa eläinten teurastusta, tutustuin hyönteissyöntiskeneen Suomessa ja ymmärsin entistä syvällisemmin miten suuri osa suomalaisestakin maataloudesta on valjastettu eläintuotannon käyttöön. (Muun muassa vuosittaisesta kotimaisesta viljasadosta yli puolet menee eläinten rehuksi.)

Olisiko suomalaisten siis syytä muuttaa ruokavaliotaan? Kyllä. Nykyinen lihankulutuksemme taso on ennen kaikkea kulttuurinen ominaisuus, ei ravitsemuksellinen välttämättömyys. Virallisten ravintosuositusten mukaan monipuolisesta kasvisruuastakin saa kaikki tarpeelliset ravintoaineet. Kun tämän tiedon vastapainoksi laitetaan vaakakuppiin punaisen lihan aiheuttamat terveyshaitat, lihantuotannon kuluttamat resurssit, lihantuotannon aiheuttamat vesistö- ja ilmastopäästöt sekä eläintuotannon eettiset ongelmat, on johtopäätös hyvin selvä: lihansyönnin haitat ovat hyötyjä raskaammat. Oman itsemme, eläinten ja planeettamme tulevaisuuden kannalta lihan kokonaiskulutus olisi saatava laskuun niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Jätteiden kierrätyspisteiden karsinta on ollut iso floppi

(Kannanotto 29.3.2016)

Turun vihreiden valtuustoryhmä on huolissaan Turun asettamien jätteiden kierrätystavoitteiden saavuttamisesta samalla, kun kierrätyspisteiden verkostoa on jätelain tuottajavastuun laajenemisesta johtuen Turussa karsittu. Ennen kierrätyspisteitä oli 188, tuottajavastuun laajenemisen myötä enää 38.

Vihreiden kaupunginhallituksen jäsenet Elina Rantanen ja Jukka Vornanen jättävät kaupunginhallituksen kokouksessa 29.3. selvityspyynnön kierrätyspisteverkoston muutoksista ja niiden vaikutuksesta Turun kierrätystavoitteeseen.

- Muutos koskee pientaloasukkaita, joilla on tähän asti ollut kierrätyspisteitä lähellä kotiaan, mikä on kannustanut jätteiden kierrättämiseen. Nyt pisteelle saattaa tulla pitkä matka, eikä kaikilla pisteillä vastaanoteta kaikkia jätteitä, joten into kierrättää uhkaa laskea, Elina Rantanen selventää.

Kierrätyspisteverkostoa on karsittu uuden jätelain tuottajavastuun laajenemisesta johtuen. Verkostolle ei ole asetettu kunnollisia standardeja, vaan jätelaissa todetaan, että vastaanottopaikkojen verkoston on oltava niin kattava, että tuotteen haltijalla on kohtuullinen mahdollisuus luovuttaa se uudelleenkäyttöön. Lainsäädännössä on tehty Turun vihreiden valtuustoryhmän mielestä iso virhe.

- Kierrätyspisteverkon harventumisen myötä uhkana on, että aiempaa suurempi osa jätteestä päätyy jätteenpolttoon, mikä on erityisen harmillista Turussa, jossa on ollut poikkeuksellisen korkea kierrätysaste, Jukka Vornanen toteaa.

Vihreät pyytävät kaupunginhallitukseen selvitystä siitä, miten kierrätyspisteiden vähentämisen on arvioitu näkyvän kierrätettävän jätteen määrässä, miten tämä vaikuttaa kaupungin kierrätystavoitteiden saavuttamiseen ja mitä Turku voisi tehdä, jotta pientaloasukkaita voitaisiin jatkossakin kannustaa kierrättämään jätteensä.

Lisätiedot:

Elina Rantanen
050 3423279

Jukka Vornanen
040 5936791

torstai 17. joulukuuta 2015

Fölin matkamäärät kasvussa, kehitystyö jatkuu


Turun seudun joukkoliikennelautakunta piti eilen vuoden viimeisen kokouksensa. Kokouksen iloinen uutinen oli Fölin matkustajamäärien kasvu. Fölin toiminta alkoi heinäkuussa 2014 ja ensimmäiset vertailukelpoiset matkustusmäärätilastot saatiin vasta tänä syksynä. Joukkoliikenteen käyttö vaihtelee vuodenaikojen ja sään mukaan, joten kesää ei voi verrata syksyyn, eikä yhtä yksittäistä kuukautta toiseen. Tällä hetkellä paras käytettävissä oleva vertailujakso on vuoden 2014 heinä-marraskuu verrattuna tämän vuoden heinä-marraskuuhun.


Kahden prosentin vuosittainen kasvu matkamäärissä vastaa sitä tavoitetta, joka Turulla oli sisäisen joukkoliikenteen osalta ennen Fölin perustamista. Käytössäni ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten Fölin matkamäärät ja matkamäärien kasvu jakaantuvat Turun ja muiden kuntien välillä.

Reilu vuosi Fölin käynnistämisen jälkeen seudullinen joukkoliikenne pyörii hyvin. Toki paljon kehitettävääkin on. Lähiajan tavoitteina on parantaa aikataulu- ja reitti-informaatiota sekä pysäkeillä että busseissa. Reaaliaikaiset pysäkkitaulut yleistyvät toivon mukaan ensi vuoden aikana. Fölin kulkuvälinevalikoima tulee myös monipuolistumaan, kun Kakolan mäelle rakennetaan funikulaari ja linjan 1 sähköbussikokeilu käynnistyy. Vihreiden tavoiteena on, että lykkääntyneet runkobussisuunnitelmatkin saadaan eteenpäin vuoden 2016 aikana. Runkobussilinjoilla tarkoitetaan kaikkein vilkkaimmin liikennöityjä yhteyksiä, joiden palvelutasoa pyritään parantamaan mm. joukkoliikennekaistoilla ja liikennevaloetuisuuksilla. Myös nykyisen tasataksan ja erilaisten maksuvyöhykemallien hyödyt arvioidaan ensi vuoden aikana.

Copyright © Jukka Vornanen | Blogger | Ylläpito

Design Anders Noren | Blogger-teemat: NewBloggerThemes.com