Kesäkuun 22. päivä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto (ARENE) osoitti Opetus ja kulttuuriministeriölle (OKM) kannanoton, jossa ARENE vaati tilauskoulutuslain muuttamista ja käytännössä koulutuskaupan vapauttamista. ARENE:n kannanotto on tuorein esimerkki siitä miten markkinadiskurssi on varsin lyhyessä ajassa saanut vahvan jalansijan koulutusjärjestelmässämme. Tässäkin asiassa kotimainen kehitys on osa kansainvälistä trendiä, jossa koulutus nähdään yhä useammin myytävänä hyödykkeenä. Sinänsä tämän suuntaiset intressit eivät ole uusia, ja jossain määrin koulutus on aina ollut kauppatavaraa. Uutta on kuitenkin se, että niissäkin maissa, joissa maksuton koulutus nähtiin 1900-luvun jälkipuoliskolla hyvinvointivaltion tukijalkana, ollaan nyt valmiita luopumaan periaatteellisista arvoista markkinoiden ehdoilla.

Lukukausimaksuista on Suomessakin puhuttu jo kymmeniä vuosia, mutta aiemmin kannattajien piiri oli rajattu. Nyt koulutuksen kaupallistamiselle on entistä enemmän kannatusta ja se aletaan nähdä taloudellisena välttämättömyytenä. Huolestuttavaa on se, että vaikka tämä välttämättömyys on vain yksi vaihtoehtoinen näkemys, ovat korkeakoulujen rehtoritkin jo mieltäneet sen ammattikorkeakoulujen toimintaedellytykseksi. Hyvin lyhyessä ajassa on siis tultu tilanteeseen, jossa ammattikorkeakoulut kokevat aiemmin kielletyn toimintamallin toimintakykynsä edellytykseksi.

Syitä kehitykseen on monia ja korkeakoulujen rahoituspaineet ovat kiistattomia. Markkinadiskurssin oveluus piileekin siinä, että kun diskurssi on omaksuttu, se toteuttaa väistämättä itse itseään. Amk-rehtorit eivät enää huuda pelkän julkisen rahoituksen perään, vaan etsivät talouspaineisiin apua muualta. Uusi väylä on avattu. ”Jos valtio ei anna rahaa, niin kehitetään tilauskoulutusta. Jos tilauskoulutus ei toimi, niin laajennetaan koulutusvientiä. Jos valtiontalouden leikkaukset kohdistuvat korkeakouluihin, niin pakkohan meidän on asettaa lukukausimaksut kaikille.” Koulutuksen kaupallistaminen on väylä jolla tilaa riittää. ”Taloudellisen pakon” edessä myydään oma muorikin.

ARENE:n kannanotossa oli se hyvä puoli, että tilanteen vakavuus tuli näkyväksi. Jos rehtoreiden koulutuspoliittisiin arvoihin ei voida enää luottaa, on maksuttoman koulutuksen tulevaisuus poliitikkojen käsissä. Lopullinen valta on Arkadianmäellä, mutta kuinka moni kansanedustaja uskaltaa kyseenalaistaa rehtoreiden toiveen?


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *