(Julkaistu toimitettuna vihreiden vaalilehdessä)

Turun yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen sihteeri Jukka Vornanen ja Turun kauppakorkeakoulussa opettava Riitta Koskimies istahtivat keskustelemaan korkeakoulujen tulevaisuudesta. Riitta avasi keskustelun kysymällä, mitkä kaksi toivetta Jukalla olisi yliopistomaailman kehittämiseksi.

JV: Opetus-, tutkimus- ja opiskelurauhan julistus olisi
paikallaan.

RK: Totta, yliopistoa on 2000-luvulla käskytetty rajusti ulkoapäin.
Ensin tulivat tutkintojen määrätavoitteet, sitten uudet
palkkaperusteet, tuottavuusohjelma, viimeksi heikkeni irtisanomissuoja
ja yhteisöllinen päätöksenteko poistui. Onko opetus ja tutkimus nyt
tasokkaampaa?

JV: Hyvä kysymys. Suomen akatemian viime vuonna julkaiseman Tieteen
tila ja taso -raportin mukaan tieteellisten julkaisujen määrä on
Suomessa laskenut. Väitän, että hallintouudistuksiin käytetty aika ja
muutosten aiheuttama levottomuus ovat osasyyllisiä kehitykseen.

RK: Yliopiston ominaisluonne on unohdettu uudistuksissa. Yliopisto ei
ole laakeroitu koneisto vaan… hm, uutta luova lähde. Parantaa pitäisi
mm. opiskelija-opettajasuhdetta ja tutkijan uran houkuttelevuutta.
Entä se toinen toive?

JV: Sivistyksen itseisarvon ymmärtäminen. Yliopisto on tiedon ja
kriittisen ajattelun kotipaikka. On surullista, miten sivistyksestä on
tullut jokin kakkosluokan vanhentunut hyödyke.

RK: Niin, se on sitä tuottoon ja yhteen totuuteen vannomista.
Opetuksen ja tutkimuksen vaikuttavuutta voi tarkastella järkevästi
vain pitkällä aikavälillä, ja kunkin tieteenalan ainutlaatuiset arvot
on ymmärrettävä.

JV: Kyllä. Korkeakoulujärjestelmää kehitetään liian yksisilmäisesti
kuumien innovaatioalojen ehdoilla. Kaupan ja tekniikan alojen
toimintaedellytyksiä täytyi kyllä parantaa, mutta kokonaisuudistuksia ei pitäisi tehdä parin alan tarpeiden mukaan. Olen huolissani yhteiskuntamme
hengestä. Yhteiskunta- ja ihmistieteitä tarvitaan ja niille on
annettava tilaa hengittää.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *