Yksi lisänäkökulma Turun kaupunginjohtajavaalin jälkipyykkiin: poliittiset sukupolvierot.

Poliittiset sukupolvierot eivät välttämättä noudata perinteisiä sukupolvieroja, vaan kyse on ennemmin siitä millä aikakaudella poliitikko on uransa aloittanut ja oppinsa ammentanut.

Kaupunginjohtajavalinnan yhteydessä sukupolviero ei liittynyt niinkään ehdokkaisiin itseensä. Uskon, että yhtä lailla Minna Arve ja Jarkko Virtanen ovat muutosmyönteisiä ja uudistumishaluisia. Poliittiset sukupolvierot näkyivät kuitenkin valtuutettujen keskuudessa: niin vasemmalla kuin oikealla.

Kokoomuksessa sukupolvierot näkyivät siinä, miten heidän vanhemmasta kentästään löytyi nuorta polvea enemmän kannatusta Itälälle ja Häkämiehelle. Vanhempi polvi myös sanoi suorempaan, että kaupunginjohtajan paikka kuuluu kokoomukselle.

Keskustassa sukupolviero näkyi valtuustoryhmän puheenjohtajan Jarmo Laivorannan toiminnassa: Laivoranta kannatti kokoomuslaisista Häkämiestä, mutta Häkämiehen vetäydyttyä antoi ymmärtää, että keskusta äänestää kolmella äänellä sdp:n Virtasta. Mitä ilmeisimmin Laivoranta jätti kuitenkin huomiotta oman puolueensa ministerin, nuorempaan poliittiseen sukupolveen kuuluvan Annika Saarikon näkemyksen. (Saarikon äänestyskäyttäytymiseen pohjautuvat tiedot perustuvat Turun Sanomien tämän päiväiseen uutiseen.)

SDP:ssä sukupolviero näkyi siinä, miten demareiden vanhaan polveen kuuluva Jarmo Rosenlöf kritisoi jo etukäteen julkisuudessa sitä, ettei kaupunginjohtajan valintaa ollut sovittu ja neuvoteltu etukäteen. Valtuustotalolla valtuuston kokouksen jälkeen tehtyjen havaintojen perusteella Rosenlöf kävi kuumana nuoremman polven demareita kohtaan, jotka eivät hänen mukaansa olleet kyenneet “diilaamaan” varmaa enemmistöä Virtasen taakse.

Vihreiden osalta näkökulmani on tietenkin värittynyt ja subjektiivinen. Nähdäkseni ryhmämme jäsenet edustivat kuitenkin prosessissa johdonmukaisesti uutta poliittista toimintatapaa ja kulttuuria: halusimme kaupunginjohtajan kaudesta määräaikaisen, edellytimme avointa hakua, emmekä käyneet kauppaa äänistämme.

Valtuusto valitsi Minna Arven kaupunginjohtajaksi äänin 34-33. Poliittiset sukupolvierot eivät ratkaisseet tulosta, mutta näkyivät ja kuuluivat prosessin eri vaiheissa. Korostan myös toistamiseen, ettei sukupolviero koskenut itse ehdokkaita, vaan näkyi ennemmin valtuutettujen keskuudessa.

Arvioni mukaan nuoremman poliittisen sukupolven edustajat muodostavat nykyisessä valtuustossa selvän enemmistön, mikä lupaa hyvää tätä kautta ajatellen.

Uudet tuulet puhaltavat läpi Turun valtuustosalin.

Categories: Politiikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *